sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Rakkaus on parasta silloin kun ei sulje siltä itseään pois


Näin äitienpäivänä on monenlaisia mietteitä niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Yksi oma ajatuskulkuni liittyy Paula Tiessalon blogitekstiin pari päivää sitten, jossa hän väittää, että romanttinen rakkaus on harha, joka kehittyi ritariaikaan keskiajalla. 
 
Tähän voisi sanoa, että ei ole sellaista kuin puhdas ”romanttinen rakkaus”, vaan kaikessa ihmisten välisessä kiintymyksessä ja rakkaudessa on kaikki ainekset mukana. ”Romantiikka” on se osa-alue kiintymykseen johtavaa tunneälyä, joka vetää ihmiset toistensa lähelle eli on ihmisiä kohtaan tunnetun kiintymyksen lähtökohta ja perusta.

Romanttinen kiintymyssuhde voi yhtä hyvin vallita miesten keskinäisissä suhteissa kuin naisten keskinäisissä suhteissa, eivätkä ne eroa romanttisesta kiintymyssuhteesta miehen ja naisen välillä. 

Romantiikka tarkoittaa ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä esteettistä etäisyyttä, joka mahdollistaa ihmisten toisiinsa kohdistamien tunteiden realistisen kohdistamisen, koska romanttinen näkemys sallii ihmisen kokonaisuuden hahmottua. Puhutaan myös ensivaikutelmasta ja rakkaudesta ensi silmäyksellä.

Ensivaikutelma on usein luotettavin havainto toisesta ihmisestä. Jos se tuottaa rakkautta ensi silmäyksellä, voi olla onnellinen, koska sillä on luotettavin mahdollinen perusta ihmisten keskinäisissä tutustumisissa.

Vain pelko voi peruuttaa ensivaikutelman tuoman tiedon hyväksymisen. Pelko on ihmisten keskeisin erottava tunne ja se aiheutuu siitä, ettei uskalleta luottaa ensivaikutelmiin. 

Pelko eskaloi pelon, joka kehittää ihmisessä itsessään ennakkoluuloja omasta viehättävyydestä oman elinpiirin ja vieraiden ihmisten silmissä. Pelko, joka estää meitä luottamasta omaan ensivaikutelmaan, synnyttää itsessä pelon, ettei kelpaa toisille omana itsenään.

Israelin euroviisuedustajan Netta Barzilain kappale Toy on vastalääke itsensä vähättelemisen pelolle ja sellaisena äärimmäisen tervetullut kannanotto, koska laulajan sanoma on ytimekkyydessään se, että jokainen kelpaa juuri sellaisena kuin on. Netta Barzilai laulaa ”katsokaa, olen kaunis olento” ja ettei kukaan ole kenenkään lelu, jota ei rakasteta kuin siinä tapauksessa, että kohde täyttää tietyt stereotyyppiset kriteerit, ennakkomielikuvat siitä, ketä voi rakastaa ja kenen kanssa voi olla tekemisissä.

Koulukiusaamisen lähtökohta on näissä stereotyyppisissä ennakkomielikuvissa ja ne jatkuvat aikuisuuteen saakka. Ne luovat perustan väheksyä itseä, jos ei mielestään vastaa toisten ennakkomielikuvia ”ok tyypistä”, ja ne luovat perustan kiusaamiselle, koska helpoin kiusattava on sellainen, jolla itsellään on iskostuneena pelko ettei kelpaa muille. 

Pelosta ei ole helppoa päästä eroon. Netta Barzilain kappale on yleismaailmallinen julistus siitä, että itseä voi myös rakastaa toisten päinvastaiseen, itseä vähättelevään pelkoon suggeroivista mielipiteistä huolimatta. Sanomalla on erityistä merkitystä silloin, kun joutuu eristetyksi toisista ja haluaisi kuitenkin elää toisten kanssa, rakastaa ja olla muiden rakastama. Eristyneenä on paha olla.

Kappaleen Toy suomennoksen on tehnyt Kalle Niemi / YLE.

tiistai 1. toukokuuta 2018

"Maakunta ja sote-kokonaisuus ei parane virheet hyväksyen!"

Soten taustalla runnotaan heikennyksiä luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Tälle asialle on jäänyt mediassa kirpuntila. Sote on vienyt kaiken huomiomme. Oikea troijalainen!

Maakuntauudistuksen ja perustettavan Luova-viraston mukana on tulossa selvä vesitys ympäristönsuojeluun, ns. normin purkuna. Tästä eivät ole huolestuneet vain viherpipertäjät ja oppositiopoliitikot, vaan myös oikeusoppineet.

Julkisuudessa ministerit ovat esitelleet aluehallintovirastoihin kertyneet lupahakemuspinot, päätösten pitkät odotusajat ja sitten vielä päätöksistä valittavat ely-keskukset. Meille on piirretty kuva, jossa ely-keskukset vain haittaavat yrittäjiä.

Ely-keskusten lakisääteinen tehtävä on valvoa ympäristön yleistä etua. Ne ovat kaikkien kansalaisten ja  suomalaisen luonnon asialla, mutta varsin varoen, virkamiesmäisesti. Päätöksissä olevista selkeistä virheistä ja laittomuuksista ely-keskuksen on siis virkansa puolesta valitettava.

Oikeusvaltiossa laillisuusvartija on oltava myös lupaviranomaisella. Tämä suitsee korruptiota, joka Suomessakin pesii, erityisesti rakentamisessa ja maankäytönsuunnittelussa. Siksi tarvitsemme viranomaisen, joka on riippumaton elinkeinoelämästä ja luvanmyöntäjästä. Tätä riippumatonta valvontaelintä oikeusoppineet ja ympäristöjärjestöt ovat esittäneet lisättäväksi lakipakettiin, mutta toistaiseksi turhaan.

Maakunta- ja sotevalmistelija Nerg (HS 28.4.) pyytää asiantuntijoita katsomaan oman siivunsa yli sote-kokonaisuuteen. Mitä virkaa asiantuntijoilla on, jollei heidän havaitsemiaan virheitä korjata?  Ei kokonaisuus virheet hyväksyen parane!

Virheiden ja laittomuuksien,  liian kapeasti käsiteltyjen lupaprosessien valvoja tarvitaan. Suomen luonto  on sen ansainnut. Tehtävää ei voi sälyttää yksittäisille kansalaisille tai kansalaisjärjestöille, vaikka ”kolme neljästä lapsesta välittää luonnosta” (HS  27.4.) Eikö Eduskuntatalon rappusille ole jo tarpeeksi ruuhkaa? Tarvitaanko sinne myös luontoväki?

Sari Rahkonen
osoite: Panimonrinne 2, 07900 Loviisa, Suomi
puh: +358 40 5861393
ETM, mikrobiologi

sari.rahkonen@mikrobiologitoimisto.fi

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Tulevaisuuden vallankumous on työtehtävien ja arkielämän uudistuminen

Oletko diginatiivi? Siinä tapauksessa olet todennäköisesti osallinen tulevaisuudessa tapahtuvasta tietotekniikan vallankumouksesta, joka mullistaa kaikki olemassaolevat käsityksemme työnteosta ja tietotekniikasta. Tämän päivän käytettävissä olevat kyvyt hyödyntää digitaalisuutta ja tietotekniikkaa ovat vasta harvojen hallussa. 10 - 20 vuoden kuluessa kaikki yhteiskuntien toiminnot tulevat muuuttumaan pohjia myöten. Nykyopetus on vielä riippuvainen ei-diginatiiveista ja hupenevista koulutusbudjeteista.

 

Digitaalisuuden "historiaa" subjektiivisesti

 

1960-luvun puolivälissä tutustuin ensi kertaa digitaaliseen tekniikkaan eräässä harrastelijoille tarkoitetussa ruotsalaista alkuperää olevassa kytkentäkaaviossa, jonka perusteella saattoi valmistaa FM-virittimen. Digitaalisuutta puolsi 10 vuotta digitaaliseen radiotekniikkaan tutustumiseni jälkeen silloinen työtoverini Helsingin ja Suomen johtavassa elektroniikkakomponentteja tavallisille kuluttajille myyvässä Helsingin keskustan myymälässä. Hän oli edelläkävijä, sillä digitaalitekniikka oli vielä nuorta eivätkä eräät sen tärkeimmät sovellutukset, kuten jokamiehen ja -naisen tietokoneet olleet saavuttaneet massatuotantovaihetta.

 

Nuoret kokeilijat ostivat 1970-luvulla prosessoripiirejä 

 

Työpaikassani komponenttimyymälässä oli integroitujen mikroprosessoripiirien ohella tarjolla edullisia näppäinkytkimiä kokeilijoille, jotka olivat 1970-luvun loppupuolella kehittämässä pientietokoneita markkinoille tulleiden edullisten mikroprosessoripiirien ympärille. Näppikset syntyivät halvoista palautuvista painokytkimistä tietokoneiden prototyyppeihin, mutta ne koneet eivät päässeet tuotantoon. Niiden tarkoitus oli olla opiksi tekniikan opiskelijoille, jotka olivat intohimoisen innostuneita kehittämään moneen tarkoitukseen soveltuvia, uuteen mikropiiritekniikkaan perustuvia laskentakoneita ja prosessoreita teollisuusautomaation tarpeisiin.

 

Tietokoneiden ja digitaalitekniikan vastaanotto on ollut vaihteleva. Kotioloissaan tietoteknisiä impulsseja vastaanottanut ja digitaalista tekniikkaa käyttävien laitteiden vaikutuspiirissä kasvanut sukupolvi kehitti aikanaan järkevän kokoiset puolijohdetekniikalla toteutettuihin integroituihin piireihin perustuvat koti- ja ammattitietokoneet ja kannettavat läppärit. Tekniikka hienostui ja sitä opittiin pakkaamaan yhä pienempään tilaan, ja tänä päivänä useat tablettitietokoneet, minitabletit ja älypuhelimet ovat suorituskykyisempiä kuin 1990-luvun alkupuolen parhaat toimistotietokoneet.

 

Tulevaisuusvaliokunta on jättänyt mietintönsä (YLE:n uutinen)

 

Lukemaan oppiminen oli pelottava askel otettavaksi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen veljessarjalle, ei vähiten opettajan pelottavuuden vuoksi. Mutta lukemisen tosiasiallisesti avaama ääretön maailma oli rannattomuudessaan vielä suurempi pelote.

 

Entäpä sitten tietotekniikan omaksuminen jokapäiväiseen käyttöön? Sen pelotusvaikutus on ennen 1970-lukua syntyneille sukupolville yhtä lailla voimakas este digitaalisen kommunikaatiotekniikan, tietokoneiden ja ohjelmistojen avaaman loputtoman laajan uuden maailman avaamisen vuoksi.

 

Pelko on osin aiheellinen. Sovelluskehittäjät tekevät leipätyötään ja keksivät peliteknologisten luomusten ohella päivittäin tuhansia uusia ohjelmasovelluksia, tapoja käyttää digitekniikkaa. 

 

Mitä tehokkaammin työt saadaan tehtyä, sitä vähemmän ihmiskunta käyttää raaka-aineita ja energiaa, on tosiasia joka toimii teknologisen kehityksen moottorina.

Kirjatuhon hidastamiseksi



Jarruttaaksesi kirjojen häviämistä maailmasta älä heitä pois 1970 julkaistuja tai sitä uudempia, vaikka ne eivät enää kiinnosta itseäsi.
 
Selaamo on älypuhelinsovellus, joka tekee mahdolliseksi rekisteröidä kirjasi myyntiin suhteellisen pienellä vaivalla – ja älypuhelimen käytöllä ladattuasi siihen ensiksi Selaamo-sovelluksen.

Selaamon etusivulta löytyvät linkit sekä Applen sovellusvalikoimaan että Googlen Android-äppeihin.

Kirjoja menee roskikseen jatkuvasti lisääntyvä määrä

Samalla katoaa useita sellaisia teoksia, joita ei saa edes kirjastoista. Antikvariaatit ovat tähän saakka olleet tehokkain organisoidun kirjojen pelastamisen taho.

Selaamo tekee pelastamisen helpommaksi niille, joita kiinnostaa operoida sovelluksilla. Toivottavasti mahdollisimman moni tarttuu tähän kiinnostavaan pelastusoperaatioon! Kirja, joka on kerran saatettu painoasuun, ansaitsee tulla pelastetuksi ja saatetuksi tämän käyttökelpoisen sovelluksen avulla mahdollisten tarvitsijoiden ulottuviin.

Toistaiseksi vain ISBN-kooditetut teokset voi tällä tavoin armahtaa.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Mikael Agricolan päivänä 9.4.2018


Teksti on julkaistu alun perin kaksi vuotta sitten, 9.4.2016 otsikolla "Entä jos Mikael Agricolan elämäntyö ei olisi toteutunut?"


Toisin kuin usein mainitaan, Mikael Agricola (n. 1510 - 1557) ei ollut köyhistä ja vaatimattomista oloista, vaan päinvastoin varakkaasta kodista. Hänen tärkein elämäntyönsä oli vaikuttaa ratkaisevasti suomen kielen kehitykseen ja häntä kutsutaan Suomen kirjakielen isäksi. 

Suomen kieli tuli tärkeäksi, sillä Martti Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti jumalanpalvelukset tuli pitää kansankielellä ja kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Agricola kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset kirjat ja kustansi 10 vuoden aikana julkaisemansa, yhteensä n. 2400 sivua käsittävät yhdeksän kirjaansa suurimmaksi osaksi itse.

Mikael Agricola oli Turun piispa ja Suomen uskonpuhdistaja, joka oli kotikieleltään ruotsinkielinen. Hänen oletetaan perustellusti oppineen suomen kielen lähes syntyperäisen kielen puhujan tasoisesti kosketuksessa palveluskuntaan.

Agricola lähti opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa vaikuttivat tuolloin mm. Martti Luther ja Philip Melanchton

Oppinut Agricola oli aikansa tärkein suomalainen kulttuurivaikuttaja, jonka ansiosta me nyt luemme ja kirjoitamme kirjallisuutta myös suomeksi ja saamme nauttia kirjallisista elämyksistä suomeksi ja lukea yhä lisääntyvää suomenkielistä tietokirjallisuutta käännöksinä ja alun perin suomeksi kirjoitettuna.

Huolimatta "kansankielen", suomen kielen kehittämisestä kirjakieleksi lähes viisisataa vuotta sitten ruotsin kielen asema toisena kotimaisena kielenä on turvattu, sillä viimeaikaisissa kyselytutkimuksissa valtaosa vastaajista kannattaa sekä ruotsin kielen opettamista kouluissa pakollisena että hyväksyy Suomen virallisen kaksikielisyyden.

Puhutun kielen merkityksen lisäksi kirjakielen merkitys korostuu ajateltaessa kaunokirjallisuuden vaikutusta ja tosiasiallista tehtävää eettisenä arvojen vahvistajana ja niiden ylläpitäjänä ja uusintajana.
 
Ludwig Wittgensteinin ajatus kaunokirjallisista teoksista arvojen esittäjinä antaa kaunokirjallisuudelle (fiktiolle) tehtävän, joka on ainoalaatuinen kulttuurin kentässä. Arvojen eksplisiittinen ja yksiselitteinen tieteellinen ilmaiseminen on hänen mukaansa, hänen luomansa modernin filosofian tunnetuimman lauseen mukaan käytännön mahdottomuus, "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava", on Wittgensteinin siteeratuin lause ja oivallus hänen varhaiskaudeltaan. 

Loogisille positivisteille, viime vuosisadan alkupuoliskon yhden filosofisen koulukunnan edustajille, lause merkitsi kaiken muun kuin tieteen julistamista epämielekkääksi ja turhaksi.

Wittgensteinin filosofian kokonaisuus ei oikeuta loogisten positivistien tulkintaa lauseesta. 

Hänen mukaansa kaunokirjallisuus näyttää arvot, vaikka "ei voi puhua" niistä. "Oikeastaan kyse ei ole pelkästään välineenä toimimisesta vaan siitä, että kaunokirjallisuus omalta osaltaan määrittelee (tai eksemplifioi) sitä, mitä me tarkoitamme tietyillä arvoilla." Lainaus teoksesta Marko Nystrand: Arvoja näkyvissä : kaunokirjallisuuden etiikka Ludwig Wittgensteinin filosofian valossa, väitöskirja filosofian tohtorin tutkintoa varten. Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen laitos, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2012.

Lisäys 9.4.2018, linkki Helda-tietokantaan (Helsingin yliopiston opinnäytetyöt): Marko Nystrand: Arvoja näkyvissä : kaunokirjallisuuden etiikka Ludwig Wittgensteinin filosofian valossa, väitöskirja filosofian tohtorin tutkintoa varten. Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen laitos, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2012.