sunnuntai 13. syyskuuta 2015

KIRJAN ARVOSTUS JA LAATU



Asiasanoja: kustannuspolitiikka, kirjan arvostus, laatukriteerit

Kaunokirjallisuus

Kirjaa arvostetaan, mutta kustannustalojen toiminta hyvinä vuosina oli lyhytnäköistä, sillä ne tuottivat liian paljon aikaa kestämätöntä tieto- ja kaunokirjallisuutta. Luonnollisesti tähän on selityksensä jokaisen aikakauden ajankohtaisilla vaatimuksilla, mutta vasta kustannuspolitiikan kehittyminen kustannuspaineiden seurauksena yhä parempia tekstejä suosivaksi tuottaa aikaa kestävämpää kirjallisuutta.

Kaunokirjallisen tekstin hyvyyden vaatimus käsittää institutionaalisesti määräytyneiden kriteerien ohella tekstin esteettisten ja eettisten laatuvaatimusten toteutumisen. Vain riittävän hyvät tekstit ylittävät kustannuskynnyksen. Tänä päivänä kirjallisuuden on yksinkertaisesti oltava parempaa kuin 20 vuotta sitten. Kustannustoimittajien tehtävä on vuosi vuodelta yhä vaativampaa ja edellyttää virtuoosimaista taiteenlajin hallintaa.

Kirjallisuuden ja kirjan arvostus on kärsinyt aikaisempien vuosien liian väljistä laatukriteereistä.

Kirjan arvostajat pitävät yhä edelleen kirjoista ja kirjallisuudesta. Kirjallisen tekstin laatu ja sen puute saavat lukevan yleisön tekemään ratkaisunsa ajankäyttönsä puitteissa. Hyvät tekstit käyvät kaupaksi. Aikaa lukemiseen on yhä vähemmän, joten markkinoille on tarjottava yhä parempaa kirjallisuutta mikäli kirjojen halutaan olevan myyviä eli kiinnostavia.

Tietokirjallisuus

Tietokirjallisuus haarautuu yhä laajemmille alueille tutkimuksen kehittyessä. Tieteellisen tiedon popularisoijia ovat kirjoittajat, jotka tekevät yleistajuista tietokirjallisuutta. He ovat samojen tekstin laatua koskevien kriteerien alaisia kuin kaunokirjallisten teosten kirjoittajat. Tekstin on oltava sujuvaa, täysin asiallista, eettisesti korkeatasoista ja esteettisesti toimivaa.

Moraalisesti arveluttava tietokirjallisuus ei läpäise kustannuskynnystä, mutta toisaalta kirjojen tekeminen itse on yleistynyt. Omakustannekirjoja myydään ehkä eniten netissä, koska kirjakauppojen sisäänostajat estävät huonojen teosten pääsyn myymälämyyntiin. Pienten kustantamojen huonoja tietoteoksia on kuitenkin päässyt jopa kirjastolevitykseen, koska kirjastojen hankinnat toteutuvat eri kanavia pitkin kuin kirjakauppojen. Lukijat  huomaavat huonot teokset ja huomauttavat niistä ja ne otetaan uudelleenarviointiin ja poistetaan kirjaston kokoelmista. Ne voivat kuitenkin edelleen levitä verkkoon ladattuina. Tällaiset tekeleet ovat kuitenkin häviävän pieni osa verkkokirjoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti