Siirry pääsisältöön

Analoginen lukeminen on myös diginatiivin nautinto


Oletko diginatiivi? Siinä tapauksessa olet todennäköisesti osallinen tulevaisuudessa tapahtuvasta tietotekniikan vallankumouksesta, joka mullistaa kaikki olemassaolevat käsityksemme työnteosta ja tietotekniikasta. Tämän päivän käytettävissä olevat kyvyt hyödyntää digitaalisuutta ja tietotekniikkaa ovat vasta harvojen hallussa. 10 - 20 vuoden kuluessa kaikki yhteiskuntien toiminnot tulevat muuuttumaan pohjia myöten. Nykyopetus on vielä riippuvainen ei-diginatiiveista ja hupenevista koulutusbudjeteista.


Joka tapauksessa myös diginatiivi nauttii saadessaaan eteensä analogisen käyttöliittymän, kirjan.



Digitaalisuuden "historiaa" subjektiivisesti


1960-luvun puolivälissä tutustuin ensi kertaa digitaaliseen tekniikkaan eräässä harrastelijoille tarkoitetussa ruotsalaista alkuperää olevassa kytkentäkaaviossa, jonka perusteella saattoi valmistaa FM-virittimen. Rakensin itselleni kuitenkin analogisen FM-radion. Pidän analogisesta tekniikasta edelleenkin enemmän kuin digitaalisesta, kun puhutaan radiovastaanotinten tekniikasta.


Arvostan myös enemmän analogisia musiikkitallenteita kuin digitaalisia, sillä analogisista äänitteistä puuttuvat digitaalisissa usein olevat ylikorosteiset sävyt ja harmonisten yläsävelten virheellinen tuottaminen digitaalisten äänitysstudioiden tuotantotekniikassa. Pahimmillaan sen seurauksena syntyi kuuntelukelvottomia CD-versioita vanhoista analogisista musiikkitallenteista. Striimatusta musiikista puolestaan on poistettu lähes kokonaan ylä- ja alasävelet eli musiikkivirta on kompressoitu, jotta sen siirtämiseen ei tarvita ”liian” suurta kaistaleveyttä. Tämä tuhoaa ja surkastuttaa musiikin taustamuzakiksi.


Digitaalisuutta puolsi 10 vuotta digitaaliseen radiotekniikkaan tutustumiseni jälkeen silloinen työtoverini Helsingin ja Suomen johtavassa elektroniikkakomponentteja tavallisille kuluttajille myyvässä Helsingin keskustan myymälässä. Hän oli edelläkävijä, sillä digitaalitekniikka oli vielä nuorta eivätkä eräät sen tärkeimmät sovellutukset, kuten jokamiehen ja -naisen tietokoneet olleet saavuttaneet massatuotantovaihetta.


Tiemme veivät eri suuntiin. Työtoveristani tuli esitystekniikan ekspertti, minusta kirjallisuus- ja kirjastoammattilainen.


Työpaikassani komponenttimyymälässä oli integroitujen mikroprosessoripiirien ohella tarjolla edullisia näppäinkytkimiä kokeilijoille, jotka olivat 1970-luvun loppupuolella kehittämässä pientietokoneita markkinoille tulleiden edullisten mikroprosessoripiirien ympärille. Näppikset syntyivät halvoista palautuvista painokytkimistä tietokoneiden prototyyppeihin, mutta ne koneet eivät päässeet tuotantoon. Niiden tarkoitus oli olla opiksi tekniikan opiskelijoille, jotka olivat intohimoisen innostuneita kehittämään moneen tarkoitukseen soveltuvia, uuteen mikropiiritekniikkaan perustuvia laskentakoneita ja prosessoreita teollisuusautomaation tarpeisiin.


Tietokoneiden ja digitaalitekniikan vastaanotto on ollut vaihteleva. Kotioloissaan tietoteknisiä impulsseja vastaanottanut ja digitaalista tekniikkaa käyttävien laitteiden vaikutuspiirissä kasvanut sukupolvi kehitti aikanaan järkevän kokoiset puolijohdetekniikalla toteutettuihin integroituihin piireihin perustuvat koti- ja ammattitietokoneet ja kannettavat läppärit. Tekniikka hienostui ja sitä opittiin pakkaamaan yhä pienempään tilaan, ja tänä päivänä useat tablettitietokoneet, minitabletit ja älypuhelimet ovat suorituskykyisempiä kuin 1990-luvun alkupuolen parhaat toimistotietokoneet.


Ict-maailman perustaitojen omaksuminen on ollut 1990-luvulta alkaen hidaste uuden tekniikan käyttöönotossa. Jatkuvasti kehittyvät ohjelmat, käyttöjärjestelmät ja rauta (hardware) eli laitteet itsessään, ovat olleet ennen 1970-lukua syntyneille sukupolville haastava ohjelma- ja käyttöjärjestelmäviidakko, joka on ollut pakko omaksua selviytyäkseen työelämässä, jossa ict-yritykset ovat tehneet parhaansa saadakseen omat tuotteensa käyttöön ennen kilpailijoita.


Lukemaan oppiminen oli pelottava askel otettavaksi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen veljessarjalle, ei vähiten opettajan pelottavuuden vuoksi. Mutta lukemisen tosiasiallisesti avaama ääretön maailma oli rannattomuudessaan vielä suurempi pelote.


Entäpä sitten tietotekniikan omaksuminen jokapäiväiseen käyttöön? Sen pelotusvaikutus on ennen 1970-lukua syntyneille sukupolville yhtä lailla voimakas este digitaalisen kommunikaatiotekniikan, tietokoneiden ja ohjelmistojen avaaman loputtoman laajan uuden maailman avaamisen vuoksi.


Pelko on osin aiheellinen. Sovelluskehittäjät tekevät leipätyötään ja keksivät peliteknologisten luomusten ohella päivittäin tuhansia uusia ohjelmasovelluksia, tapoja käyttää digitekniikkaa ”työnteon helpottamiseksi” aiheuttaen tosiasiassa sen vaikeutumista, koska (Antti Tuiskun Mä hiihdän -kappaleen sanoja soveltaen – Antti Tuisku, Warner Music Finland) mäen jälkeen on uusi mäki ja vielä senkin jälkeen uusi mäki. Työelämässä tavallinen palkannauttija joutuu hiihtämään tähän mäkiseen maastoon tahtomattaan, ja hengästyminen ja lähes nääntymys seuraa ict-ammattilaisten kovan kilpailun seurauksena, kun työntekijöiden kiusaksi firmojen ict-asioista vastaavat hankkivat jatkuvasti uusia ohjelmia, ohjelmistokokonaisuuksia ja sovelluksia ict-yritysten myyntimiesten painostuksesta. ”Jotta ette jäisi kehityksessä jälkeen.”


Tämä oravanpyörä on ollut käynnissä jo lähes neljä vuosikymmentä. Eikä loppua näy sille piinalle, jota työntekijät joutuvat kärsimään, ”jotta yritys ei jäisi kehityksessä jälkeen”. Surkuhupaisaa. Ilman riittävää opastusta ja koulutusta tavallinen rivityöntekijä laitetaan tietoteknisten uudistusten koekaniiniksi ja toteuttajaksi yrityksissä.


Jotakin hyvää tässäkin tilanteessa on. Mitä tehokkaammin työt saadaan tehtyä, sitä vähemmän ihmiskunta käyttää raaka-aineita ja energiaa. Työn tehostamisen vuoksi joudumme kaikki kokemaan tietotekniikkajättiläisten ylläpitämää uudistamisen nopeutta – jotta maailmamme voisi pelastua.


Julkaistu aikaisemmin Uusisuomi.fi:n blogipalvelussa 12.2.2017 otsikolla Tietotekniikan vallankumous tapahtuu 10 - 20 vuoden päästä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Kiinteistöyhtiön hallitus toteutti antikvariaatin teloituksen kokouksessaan 30.11.2017 eli talvisodan 78. muistopäivänä.".

"Kiinteistöyhtiön hallitus toteutti antikvariaatin teloituksen kokouksessaan 30.11.2017 eli talvisodan 78. muistopäivänä. Kulttuurivihamielisyyden ja ylimielisyyden osoitus [Helsingin] kaupungin virkamiehiltä."
Alueen merkittävin antikvariaatti sulki lopullisesti ovensa sunnuntaina 10.12.
On valitettavaa, että perinteikäs Senaatintorin Antikvariaatti joutuu lopettamaan toimintansa vuokrankorotuksen vuoksi. Asiasta on uutisoinut mm. Kansan Uutiset verkkosivuillaan 8.12.2017:”Vuokrankorotus oli liikaa – vuonna 1985 perustettu Senaatintorin Antikvariaatti lopettaa sunnuntaina Seppo Hiltusen työtä jatkanut Terho Nikulainen sanoo Torikortteleiden luonteen muuttuvan nyt totaalisesti.”Kai Hirvasnoro 8.12.2017/Kansan Uutiset
1.1.2018 vuokrankorotuksesta on todettava, että liikkeen edellinen omistaja Hiltunen olisi myös lopettanut myymälänsä, jos vuokraa olisi korotettu yhtä paljon kuin uutinen mainitsee Helsingin kaupungin korottavan Senaatintorin antikvariaatin vuokraa ja hän olisi väl…