Siirry pääsisältöön

Helsingin kaupungin hysteerisistä säästöistä lasten päivähoidossa


Helsingin kaupungin säästökuurit ovat jatkuneet 1990-luvun alkupuolelta tähän päivään yhä pahenevana päiväkotien toimintamahdollisuuksien ja resurssien sabotaasina. Olen käynyt muualla maassa ekskursioilla päiväkodeissa. Niissä ei ole käynnissä Helsingin kaltaista, hysteeristä säästöoffensiivia.

Lapset kärsivät näistä säästöistä. Jos ajatus on ollut saada päivähoidossa olevien lasten vanhemmat ja päiväkotien työntekijät rahoittamaan osa välttämättömistä hankinnoista Helsingin kaupungin hallinnoimissa päiväkodeissa, siinä on onnistuttu.

Se on todella ikävää. Kaikki vanhempainiltojen tarjottavat ja muu yhteisölliseen toimintaan houkuttelevan, päiväkotien toimenkuvaan kuuluvien tehtävien varustelun rahoituksen kuuluisi tulla talosta, lue: Helsingin kaupungin budjettivaroista.

Näin ei kuitenkaan ole. Lasten vanhempien ja päiväkodin yhteistyötä lujittavat tilaisuudet järjestetään joko ilman tarjottavia kahvileipiä, grillimakkaroita ja kaupungin rahoitusta tai henkilökunnan omista, vähäisestä palkasta ottamiensa varojen turvin tarjottujen pikkutarjottavien tuodessa rentoa yhteistä olemista ja yhteishenkeä.
Helsingin kaupungin päiväkodeissa säästöt ovat vieneet toisen päiväkotiapulaisen viran.

Joten jos ainoa päiväkotiapulainen (lue: siivooja) sairastuu, lattiat ovat hiekkaiset ja roskaiset – sillä muun henkilökunnan aika ei vain riitä näihin tukitöihin.

Päiväkotien henkilöstö on AIVAN LIIAN VÄHÄINEN lasten turvallista päivää takaamaan.

Jokaiselle tarvitsevalle lapselle ei löydy turvallista syliä, kun 1-vuotiaita tulokkaita pelottaa päiväkodin arjessa. Lapsia on aivan liian paljon yhtä henkilökuntaan kuuluvaa aikuista kohden. Ryhmien täyttöaste on ainoa johon tuijotetaan, mutta siinä tehdään säännöllisesti se virhe, että on useita tilanteita, joissa päivän aikana vähimmäisvahvuus ei toteudu. Ne tilanteet ovat haitallisia lasten kannalta, sillä niissä kukaan ei ehdi valvoa eikä pitää varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluvaa järjestystä yllä. Järjestyksen ja turvallisuuden kuuluminen itsestäänselvyytenä sekä lasten pedagogiseen valmennukseen että sosiaaliseen ohjaamiseen sivuutetaan ylivoimaisena vaatimuksena, sillä näissä mainituissa tilanteissa on vain yksi aikuinen kymmenien lasten kanssa.

Niinpä melutaso kasvaa hirvittäväksi lasten ruokaillessa, leikkiessä, valmistautuessa ulkoilemaan. Niinpä pienimmät tulokkaat liittävät itkunsa äänten voimistuvaan yleismeluun, koska heitä pelottaa. 

Vaikka isä ja äiti ovat olleet totuttamassa lapsiaan viikon tai kahden ajan loma-ajoistaan osallistuen lapsen päivään turvallisuutta tuoden, siihen on käytettävissä vain rajallinen aika, koska vanhemmat käyvät työssä.

Lasten päivähoidosta ei pidä säästää siinä määrin kuin nyt. Lapsille on taattava kunnolliset olosuhteet lyhyen lapsuutensa aikana. Se on meidän aikuisten yhteiskunnan toimintaan kohdistettava velvoittava vaatimus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Maakunta ja sote-kokonaisuus ei parane virheet hyväksyen!"

Soten taustalla runnotaan heikennyksiä luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Tälle asialle on jäänyt mediassa kirpuntila. Sote on vienyt kaiken huomiomme. Oikea troijalainen!

Maakuntauudistuksen ja perustettavan Luova-viraston mukana on tulossa selvä vesitys ympäristönsuojeluun, ns. normin purkuna. Tästä eivät ole huolestuneet vain viherpipertäjät ja oppositiopoliitikot, vaan myös oikeusoppineet.
Julkisuudessa ministerit ovat esitelleet aluehallintovirastoihin kertyneet lupahakemuspinot, päätösten pitkät odotusajat ja sitten vielä päätöksistä valittavat ely-keskukset. Meille on piirretty kuva, jossa ely-keskukset vain haittaavat yrittäjiä.
Ely-keskusten lakisääteinen tehtävä on valvoa ympäristön yleistä etua. Ne ovat kaikkien kansalaisten jasuomalaisen luonnon asialla, mutta varsin varoen, virkamiesmäisesti. Päätöksissä olevista selkeistä virheistä ja laittomuuksista ely-keskuksen on siis virkansa puolesta valitettava.
Oikeusvaltiossa laillisuusvartija on oltava myös lupaviranomaisella. Täm…